varoitus!! postauksesta tulossa erittäin sekava, sillä haluan vain purkaa kaikki ajatukset päästä ja päästä kaikesta turhautumisesta, mitä tulee koulussa ollessa, välillä myös vapaa-ajalla.
Haluun oikeesti vaan päästää irti kaikesta turhasta, koulusta, säännöllisyydestä ja rutiinista. mennä nukkumaan kun oikeesti väsyttää, herätä siihen kun ei enään väsytä ja viettää aikaa hyvässä seurassa sillä välillä just niinku oikeesti haluaa, vapaana. Menee vaan hermot noihin läksyihin, siihen kuinka sun pitäis pystyy tekee koko ajan valintoi, mitä ei yksinkertasesti haluu, koska et pysty tehä niit. Et haluu tehä koko ajan samoi virheit, korjata niit ja todeta, et sä teit jonkuu ihan samanlaisen virheen ja nyt joudut korjaamaa sitä. Sit viel sekii siihen päälle, ettei kaikkii virheit pysty korjaamaa. Munkin pitäis jo tyyliin vuoden pääst alkaa miettii, minne meen jatko-opiskelee, puolentoist vuoden pääst alkaa yhteishaku ja sillon pitäis todellakin olla jo tyyliin varma minne oot menos. Tuun kuitenkii huomaamaa, ettei kaikki valinnat oo oikeit ja vääriikii tulee elämäs vastaan. Niille vaan ei voi mitää. Mut pitääks nuorilt vaatii se, et ne tietää mitä ne haluu ku niist tulee aikuisii? Miksei vaan voi yksinkertasest antaa tilaa, aikaa ja sitä mitä ne eniten just sil hetkel haluu? Sillon kun ne haluu hallita itteää mahollisimman paljo, niille annetaa siihen tilaisuus. Sillon ku ne haluu jonku tueks, niil on oikeesti joku muukin tukemassa kun vaan ne oikeet ystävät, joita on loppuen lopuksi niin vähän, ettei ne riitä. Ei niitä oo tarpeeksi, lopulta kaikki vain katoavat ja jää yksin. Silti kaikki vaativat, että me vaan pystytään yhtäkkiä sanomaan et musta tulee nyt vaikka asiantuntija lääketieteen saralla, mut loppuenlopuks todetaa, et me ei halutakkaan sitä, tehdään turhaan töitä pakkopullana vaan siitä syystä, että tehtiin väärä valinta, koska meille ei annettu aikaa tehdä sitä valintaa. Nytkii vaan tekis miel antaa mennä, luovuttaa, pitää välivuos koulust, unohtaa kaikki rutiinit ja läksyt, yksinkertasest sanoen luovuttaa. En vaan jaksa. Melkeen seittemän vuotta oon kouluu käyny ja alakoulu oli viel oikeesti niinku et tiesit sen, ettei sil tuu oikeestaan olemaan mitään merkityst siihen paperii, minkä saat ku pääset koulust. Ehti oikeesti aina koulun jälkee viettää aikaa ja riitti kun vaan vetelit sinne kirjaan läksyjen vastaukseks jotaan, pystyit aina laittaan sen sen piikkiin et en nyt vaan just sitä sattun osaamaan tai muistamaan. Koulumatkat pysy lyhyen, lähit kymmenen minuuttii ennen koulun alkuu jos satuit olee kävellen, pyöräl riitti viis minsaa. Takasinpäin oli samanverran. Nyt menee ainakii puol tuntii suuntaansa. Bussimatka kestää sen puol tuntii, siihen lisäks viel kävelyt kotoont pysäkille ja asemalta koululle. Lisäksi koulupäivät pitenevät, nykyisin voi helposti olla 8-15 koulupäivä, kun ennen se oli ehkä korkeinaan 8-13. Miksi ihmeessä ihmiseltä halutaan viedä enemmän aikaa? Miksei ala- ja yläkoulun välissä vaan yksinkertaisesti voitaisi pitää välivuotta? Miksi ihmiseltä pitää vaatia niin paljon valintoja? Lisäksi meidän pitäisi nykyisin alkaa tietää asioita omasta päästä. Meidän pitäisi tietää jotakin, mitä emme tiedä alaluokilta tai muutenkaan, mitä ei lue kirjassa. Mistä ihmeestä kaikki luulevat että me pystytään tietämään kaikki etukäteen, pystytään ennustamaan kaikki tuleva, mitä me tullaan haluamaan ensivuonna, kymmenen vuoden päästä.
Yksinkertaisesti: Miten ihmiset kuvittelevat, että pystymme ennustamaan? Joka tapauksessa, haluttiin tai ei, meidän tulisi oppia ennustamaan.
Anteeksi tämmöinen pitkä ja sekava postaus, mutta koska pää oli niin sekaisin näistä asioista, halusin vain purkaa ne jonnekkin ja tämä oli erinomainen kanava siihen.
♥ Sohvi aliasalias Sorsa ♥
Ymmärrän hyvin ajatuksiasi, mutta ensinnäkin, mitä siinä olisi järkeä, että ala ja yläkoulun välillä olisi välivuosi? Kuudesluokkalaiset jäisivät kotiin pelaamaan tietokonepelejä eivätkä ajattelisikaan koulua. Ja toiseksi, olet vissiin seiskalla? Itse en vielä lukionkaan jälkeen tiennyt mikä minusta tulee. Ei se niin tärkeää ole, kannattaa mennä lukioon, saat sieltä parhaat mahdollisuudet hyvään ammattiin. Lähdin lukion jälkeen opiskelemaan jotain, mitä en todellakaan ole nyt. Sain siinä opiskellessani valaistuksen- se minusta tulee. Eli toivon, että et ota sitä niin vaikeasti.
VastaaPoistaToivottavasti et ottanut tätä ilkeänä kommenttina, teillä on hyvä blogi, mutta oli pakko saada mielipide esille :)
En pidä ilkeänä, hyvä että otat oman mielipiteesi pelkäämättä ajatuksiasi :) Ja kyllä, olen seiskalla. Ei siinä välttämättä järkeä olisi, mutta olisihan se niin kivaa, että voisit yhden vuoden vain olla ja ajatella että mitäs minä nyt tekisin. Itse en lisäksi ole semmoista tyyppiä, että jaksaisin lukea niin paljon kuin lukiossa pitäisi, että pääsisi jatko-opiskelemaan.
PoistaKiitos vielä kommentistasi :D